Kendo

Lajin historiaa

Kendon, japanilaisen miekkailun, perinteet ulottuvat pitkälle Japanin sotaisaan historiaan. Feodaaliajalla Japanissa miekka oli tärkeä sosiaalisen ja poliittisen järjestyksen väline. Kullakin feodaaliruhtinaalla oli oma samuraiarmeijansa, jotka puolustivat isäntiensä maita, kukistivat vihollisia ja ylläpitivät järjestystä. Miekankäsittelytaito oli keskeisessä asemassa samuraiden sotilaskoulutuksessa, ja sen opettamiseksi kehitettiin systemaattinen järjestelmä. Taitavia miekkailuopettajia ja miekkamiehiä ihailtiin, ja feodaaliruhtinaat kilpailivat keskenään saadakseen heidät palvelukseensa.

Mielenkiintoisen lisän japanilaiseen miekkailuun toi zen-buddhismi, joka kytkeytyi vallitseviin soturi-ihanteisiin. Monet zeniläiset opit olivat harmonisia samuraiden koulutuksen päämäärien ja ihanteiden kanssa. Niinpä samurait omaksuivat zeniläisen ajattelun katsoen sen tuovan moraalista ja eettistä syvyyttä heidän kokemusmaailmaansa. Zen-munkin elämä muistutti samurain elämäntapaa; molemmat uskoivat, että täydellisyyden voi tavoittaa vain ankaran harjoittelun kautta. Monet samurait täydensivät opiskeluaan zen-temppelissä ja monet munkit taas harjoittelivat eri taistelulajeja syventääkseen zenin ymmärtämystä.

Tuliaseiden myötä miekka menetti arvoaan taisteluaseena: miekan käyttäminen sotimiseen loppui käytännössä 1600-luvulle. Japanin sotilaseliitin hallitsemassa yhteiskunnassa miekkailukoulutus oli kuitenkin edelleen tärkeässä asemassa. Sotilashallinto laati ohjeita siitä, kuinka miekkailun oli tuettava yhteiskuntarauhaa ja henkisiä arvoja.

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Japani eli yhteiskunnallisen murroksen aikaa. Samurait menettivät asemansa yhteiskunnan huipulla, mutta sotataitoja harjoiteltiin edelleen armeijan ja poliisin piirissä. Taistelutaidot levittäytyivät vähitellen koko kansan ulottuville osana koulujen ja yliopistojen opetusohjelmaa. Japanilainen samuraiperinne sai uuden ulottuvuuden: budo-lajit.

Kendo on selvinnyt vaikeistakin ajoista: toisen maailmansodan jälkeen miehitysjoukot kielsivät nationalistiseksi toiminnaksi luokitellun kendon harjoittelemisen. Amerikkalaisten miehittäjien omalla myötävaikutuksella perinteiset taistelulajit palautettiin kuitenkin pian kunniaan. 1950-luvulta alkaen kendo on kansainvälistynyt huimaa vauhtia.

Kendo on edelleen kiinteä osa japanilaista yhteiskuntaa. Kendo kuuluu koulujen opetusohjelmaan aina ala-asteelta yliopistoihin. Kendo on myös suosittua työpaikkaliikuntaa. Japanissa rekisteröityjä kendon harjoittajia on noin 5-7 miljoonaa.

Filosofia

Kendoharjoittelussa ei ole kyse vain vastustajan voittamisesta tai fyysisten ominaisuuksien harjoittamisesta, vaan myös henkisen ja sosiaalisen puolen kehittymisestä. Keskeiset osatekijät ovat ihminen, hänen fyysinen olemuksensa, miekka ja mieli; henkinen asenne. Jokaisella kendokalla on motiivinsa ja ajatusmaailmansa, joita tulee kunnioittaa unohtamatta kuitenkaan harjoittelun yleistä ja yhteistä harmoniaa.

Buddhalainen ajattelu on muokannut kendoa syvällisesti. Ajatus siitä, että ihminen voi oppia tuntemaan itsensä ja elämismaailmansa oman toimintansa kautta on tärkeä osa kendon filosofiaa. Jonkun käytännön taidon harjoittaminen on keskeinen buddhalainen metodi, jolla ihminen oppii ymmärtämään itseään ja yhteisöään omien toimiensa kautta.

Miekan pitkä tie koettelee ihmistä konkreettisesti. Kendon harjoittaja joutuu pohtimaan useita ongelmallisia asioita: häviämisen pelkoa, raskaiden harjoitusten mielekkyyttä tai oman harjoittelunsa syitä. Vastaus on aina löydettävissä vain omakohtaisten kokemusten kautta. Jos mieli on takertunut johonkin ajatukseen, se estyy toimimasta vapautuneesti. Keho ja mieli eivät ole kendossa toistensa vastakohtia. Kendossa tavoitellaan kehon ja mielen harmoniaa.

Edistyminen sääntöjä seuraavasta aloittelijasta askel kerrallaan kohti hyvää taidon hallintaa tai mestarillista kendotaidon tasoa vie koko eliniän. Kendo on pyrkimistä kokonaisvaltaiseen kasvuun japanilaisen miekkailun periaatteiden mukaisesti.

Osumakohdat

Kendon lyönnit ovat men, kote ja do. Ne ovat samannimisiä kuin osumakohtia suojaavat varusteetkin. Kendossa on lisäksi yksi pisto, tsuki. Men-lyönnin osumakohdat ovat päätä suojaavan kypärän keskiosa sekä vasen tai oikea yläsivu. Kote-lyönnillä puolestaan tavoitellaan vastustajan etummaista eli oikeaa rannetta. Mikäli vastustaja on normaalista poikkeavassa perusasennossa, voi osumakohta olla myös vasen ranne. Do-lyönnissä osumakohta on tavallisesti vastustajan oikeanpuoleinen kylki. Tsukin kohde on vastustajan kurkku ja osumakohtana kurkkua suojaava läppä.

Osumakohdat ovat aikaa myöten valikoituneet niiden vaikeuden takia. Lyönnit voidaan tehdä joko yksittäisinä, sarjoina tai yhdistelminä. Tekninen osaaminen näkyy liikkeiden helppoutena sekä voimassa, tarkkuudessa että terävyydessä.

Kendo on hyökkäävä ja äänekäs laji. Äänen käyttö on oleellista; kendoka ilmoittaa lyöntikohdan huutamalla samanaikaisesti kun hän jo iskee tavoittelemaansa kohtaan. Jokaisessa lyönnissä ja pistossa tavoitteena on ”ki-ken-tai-icchi”, mikä sananmukaisesti merkitsee "voima-miekka-ruumis yhtä". Onnistuneen lyönnin osatekijät ovat päättäväinen mieli ja voima, ki, jonka välitön ilmenemismuoto on voimakas huuto, kiai, sekä kohteeseensa osuva lyönti, johon kendoka käyttää koko vartaloaan.

Varusteet

Kendoa harjoitettiin aluksi terävällä miekalla, jonka jälkeen siirryttiin puumiekkoihin. 1700-luvulla siirryttiin harjoittelemaan bambusäleistä kootulla joustavammalla miekalla, shinailla.

Myöhemmin varustus täydentyi hanskoilla, vartalo- ja lannesuojilla sekä kypärällä. Näin vammautumisriski väheni ja voitiin keskittyä enemmän tekniikoihin. Nykyvarustuksen kokoonpano vakiintui 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

Shinaissa neljä bambusälettä on liitetty yhteen nahkaosilla. Shinain koko ja paino vaihtelevat kendokan iän ja sukupuolen mukaan:

-alle 15-vuotiaat: shinain pituus enint.114cm, paino pojilla väh. 425g, tytöillä väh. 400g
-15-18 –vuotiaat: shinain pituus enint.117cm, paino pojilla väh. 470g, tytöillä väh.410g
-yli 18-vuotiaat: shinain pituus enint.120cm, paino miehillä väh. 500g, naisilla väh.420g

Toinen kendossa käytetty miekka on umpipuinen bokken, jota tarvitaan kataharjoittelussa.

Kendoka harjoittelee paksussa puuvillaisessa takissa, kendo-gissa, sekä housuhameessa, hakamassa. Asut ovat väriltään yleensä sinisiä tai valkoisia. Takin tehtävä on osaltaan suojata iskuilta, housuhame puolestaan kätkee jalkojen liikkeitä vastustajalta.

Koska kendossa lyönnit suoritetaan perille asti sallittuihin kohtiin, tarvitaan myös erityisiä suojavarusteita. Kendogu on varustesetti, johon kuuluu silmikkokypärä men, rintapanssari do, lantiosuoja tare sekä suojaavat hanskat eli kotet. Menin sisällä käytetään vielä tenugia, ohutta pääliinaa, joka suojaa kypärää hieltä. Painavimmat varustesetit ovat yli kymmenkiloisia.

Varusteet voivat olla hinnakkaitakin, mutta käytetyn kendogun voi saada edullisesti. Mitä parempilaatuinen varustesetti on kyseessä, sitä enemmän siihen saa sijoittaa. Seuralla on muutama varustesetti kokeilua ja vuokrausta varten. Peruskurssilla ei tarvita muita varusteita kuin shinait, joita seura aluksi lainaa kurssilaisille. Shinain voi myös ostaa seuran kautta omakustannushintaan. Shinain huolto-ohje

Kilpaileminen

Kilpailu on osa kendoa, mutta ei kendon päämäärä. Kilpailutilanteessa ihminen kohtaa itsensä paljaimmillaan joutuen samalla kamppailemaan kovan paineen alaisena odotuksiensa ja pelkojensa kanssa. Kilpailutoiminnassa kuitenkin korostetaan tapahtumien sosiaalista luonnetta ja kannustetaan jokaista kilpailijaa arvioimaan itseään omista lähtökohdistaan. Huippu- ja kilpaurheilulle tyypillinen voittamis- ja tuloskeskeisyys on kendon näkökulmasta este todelliselle kendon oppimiselle ja oman itsensä tuntemiselle.

Suomessa kendokat voivat kilpailla SM-, EM- ja MM-tasoilla. Suomenmestaruuskilpailut järjestetään kahdesti vuodessa. Alkuvuodesta otellaan joukkuemestaruudesta ja loppuvuodesta yksilömestaruudesta. Suomessa sarjat ovat toistaiseksi sekasarjoja, mutta EM- ja MM-tasolla miehet ja naiset kilpailevat omissa sarjoissaan.

Kilpaottelu shiai on kendossa tärkeä harjoittelumuoto. Voimien ja taidon mittely osana joukkuetta opettaa itse kullekin paljon yhteisestä taisteluhengestä, omista vahvuuksista ja heikkouksista.

Kilpaottelussa tärkeintä on joukkuehenki. Joukkueen jäsenet ottelevat yksi kerrallaan. Joukkueet ovat yleensä kolme- tai viisihenkisiä.

Kilpailussa noudatetaan Japanin Kendoliiton ottelu- ja tuomarisääntöjä. Ottelu käydään merkityllä kilpailualueella. Ottelijoiden miekat ja varusteet tarkastetaan ennen kilpailua.

Kilpailualue on sivultaan 9 - 11 metrin neliö, jonka keskipiste ja ottelijoiden lähtöasemat on merkitty. Tuomareita on kolme, joista yksi on päätuomari. Tuomarit näyttävät suoritusarvionsa kahdella lipulla, joissa on kilpailijoiden värit, punainen ja valkea. Piste annetaan, kun kaksi tuomareista osoittaa osuman olleen hyväksytty. Piste voidaan ratkaista tuomarineuvottelun jälkeen tuomariäänestyksellä.

Ottelun kesto on tavallisesti 3 tai 5 minuuttia. Yleisimmässä kilpailumuodossa voittoon tarvitaan yksi tai kaksi pistesuoritusta. Kahdesta varoituksesta annetaan vastapuolelle piste. Osapisteitä ei tunneta. Myös tasapeli on mahdollinen. Turnauksen ratkaisuotteluissa on käytössä jatkoaika niin kauan, että ratkaisu saadaan. Joukkuekilpailussa paremmuuden ratkaisee voittojen määrä. Niiden ollessa tasan lasketaan joukkueiden yhteispistemäärä. Niidenkin ollessa tasoissa yksi ottelija kummastakin joukkueesta käy ratkaisutaistelun, joka päättyy ensimmäiseen pisteeseen.

takaisin alkuun

Iaido

Iaidon historiaa

Iaidoa on harjoiteltu Japanilaisissa miekkailukouluissa 1500-luvulta alkaen. Iaidon perusajatuksena on valmistautua yllättäviin tilanteisiin. Iaidon tunnusomainen liike on miekan vetäminen tupesta, joka samalla on ensimmäinen isku. Iaidon perustaja pidetään Hayashizaki Jinsuke Shigenobua (n. 1546-1621). Hän perusti koulukunnan, jota hänen seuraajansa edelleen kehittivät. Uusia koulukuntia muodostui useita, joista jotkut ovat edelleen elinvoimaisia. Nykyään harjoiteltavan iaidon systematisoija oli Japanin kendoliiton perustajajäsen Nakayama Hakudo (1873 - 1958).

Iaidon harjoittelu

Iaido on keskittymistä ja kehon hallintaa vaativa laji, jossa oppimista riittää koko elämän ajan. Suurin osa harjoittelusta tehdään yksin kuvitteellista vastustajaa vastaan kata-harjoituksena, eli ennalta sovittuina liikesarjoina. Edistyneemmällä tasolla tehdään myös pariharjoituksia. Iaidon tarkoituksena ei ole toistaa vain tyhjää muotoa vaan saada katoihin sisältöä ja elämää. Tämä vaatii huolellista keskittymistä, ajoituksen ja liikkeen hallintaa. Tarkkuutta vaativat harjoitukset koettelevat harjoittelijan fyysisiä ja henkisiä rajoja.

Iaidon aloittaminen

Aloittaminen tapahtuu peruskurssin kautta, jonka aikana opitaan tarvittavat perustiedot miekan turvallisesta käsittelystä, salilla liikkumisesta ja toimimisesta sekä iaidon peruskäsitteitä. Peruskurssin jälkeen harjoittelu jatkuu edistyneempien harrastajien kanssa. Iaidon aloittaminen ei vaadi kovaa kuntoa, vaan halua kokeilla jotain uutta. Iaido sopii niin nuorille kuin vanhoille, naisille ja miehille.

Muualla verkossa

Wikipediassa iaidon historiaa ja taustaa:
ZNKR iaido
Iaido yleisesti

Youtube, ZNKR seitei 1. kata:
Ippon me, mae

Lisätietoja antaa seuran iaido-vastaava, tero.kojo (miuku) ovi.com

takaisin alkuun

Jodo

ZNKR seitei jodo

Japanin Kendoliiton alaisuudessa harjoiteltava nykyaikainen budolaji jodo perustuu vanhan perinteisen taistelukoulukunnan, Shindo Muso ryu’n, jo-opetukseen. Tässä mielessä jodo poikkeaa ZNKR iaidosta, joka on kehitetty useamman iai-koulukunnan pohjalta. Seitei jodo’n historian voidaan sanoa olevan yhtä kuin Shindo Muso ryu’n historia.

1600-luvulla Muso Gonnosuke -niminen samurai hävisi ottelussa legendaariselle miekkamiehelle Miyamoto Musashille. Muso käytti aseenaan bo'ta, miehenmittaista sauvaa ja Musashi kahta miekkaa. Tappionsa jälkeen Muso vetäytyi temppeliin Kyushulle Homan-zan vuorelle, jossa hänen kerrotaan saaneen jumalaisen näyn. Näyn innoittamana hän lyhensi ja ohensi bo'ta kehittäen näin jo'n.

Jo tarkoittaa keppiä. Materiaalina käytetään yleensä tammea. Useimmissa koulukunnissa jo’n pituus määräytyy käyttäjänsä mukaan, mutta nykyään sen mitoiksi on vakiintunut n. 128 cm pituus ja n. 2,5 cm paksuus. Alkujaan Muso loi kepille viisi tekniikkaa. Vuosien myötä tekniikoita on kehitetty lisää ja näiden perustalle syntyi Shinto Muso ryu jojutsu, kepin taito. Muso Gonnosuke siirtyi sittemmin Fukuokaan, Kuroda Nagamasan palvelukseen ja hänen kehittämänsä jojutsu eli Kuroda-klaanin yksityisenä taistelumuotona aina 1930-luvulle asti.

Shimizu Takaji (1876-1978) oli kotoisin Kuroda-klaanin muinaisilta mailta Fukuokasta. Hän oli Shinto Muso ryun 25. päämestari. 1920-30-lukujen vaihteessa Japanin poliisivoimat kiinnostuivat jo-tekniikoiden soveltamisesta pampputekniikoiksi. Shimizun yhteistyö korkea-arvoisten kendo-opettajien kanssa alkoi tuolloin. Vuonna 1940 hän muutti koulukunnan nimessä jojutsun jodoksi, kepin tieksi. Sodan jälkeisen miehityshallinnon taistelutaitoja koskeva kielto ei ulottunut poliisien harjoittelemaan jodoon ja monet kendo-opettajat harjoittelivat jo’lla noina vuosina. 1960-luvulla Shimizu laati yksinkertaistetun 12 kataa ja niihin valmistavat yksilö- ja pariharjoitukset sisältävän ohjelman Zen Nihon Kendo Renmei’lle eli Japanin Kendoliitolle. ZNKR jodo hyväksyttiin liiton lajivalikoimaan 1969 ja esiteltiin yleisölle samassa näytöksessä kuin ZNKR iaido.

ZNKR seitei jodon harjoittelemisesta

Jodoa harjoitellaan Shimizu Takajin kehittämien perustekniikkaharjoitusten avulla. Perustekniikkaharjoituksia ovat 12 yksilöharjoitusta (Kihon Tandoku) ja 12 parin kanssa tehtävää harjoitusta (Kihon Sotai). Pariharjoituksissa shidachi käyttää jo’ta ja uchidachi bokkenia eli puumiekkaa. Tekniikoiden hallitseminen valmistaa jodokaa pareittain tehtäviin 12:een seitei kataan (ennalta sovittuun liikesarjaan). Katat ovat jodossa voimakkaita ja monivaiheisia. Jodossa ei käytetä suojuksia eikä siinä ole vapaaottelua kuten kendossa. Jodon harjoittelussa on tärkeää liikkeitten tiukka kontrolli ja hallittu kontakti. Jo’n taisteluetäisyys on miekkaa pitempi ja joustavampi. Etäisyyttä ja lyöntipäätä voidaan vaihdella nopeasti ja monipuolisesti. Kepin molempia päitä voidaan käyttää sekä pistämiseen että iskemiseen. Jodon harjoittelu ei va adi suurta taloudellista panosta ja se sopii kaiken ikäisille taistelutaidoista kiinnostuneille.

Jodon aloittaminen

Jodoon otetaan uusia harjoittelijoita pitkin vuotta, myös kesäaikaan on harjoituksia. Pääsääntöisesti harjoitukset ovat kahdesti viikossa, katso näiltä seuran sivulta voimassa oleva aikataulu. Harjoituspaikka on Olympiastadionin itäsiivessä, Hammarskjöldintie 4. Vetäjinä toimivat Timo Reenpää (3. dan) ja Mikko Lehmusvyöry (3. dan). Kuluvalla syyskaudella 2010 harjoitukset ovat tiistaisin 18.00-20.00 ja torstaisin 19.00-20.30 ja 21.00-22.00. Torstain ensimmäinen jakso (19-20.30) on peruskurssiharjoitus. Noin kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen uusi jodoka suorittaa 6.kyun vyöarvon.

Perusopetusmaksu on 90,- euroa. Se sisältää jodon perusteiden opetuksen (vähintään kaksi harjoituskertaa viikossa), seuran ja liiton jäsenmaksut sekä lisenssivakuutuksen kuluvalle vuodelle. Opetus on suunnattu 14 vuotta täyttäneille, mutta nuoremmatkin voivat soveltua jodon harjoittelijoiksi mikäli kärsivällisyys ja käsien pituus riittävät jo’n käsittelyyn. Varusteiksi riittävät verryttelyhousut ja t-paita. Harjoittelemme avojaloin. Kepin saa lainaksi seuralta. Harrastusta jatkettaessa hankittavaksi tulee tummansininen takki ja hakama (japanilaiset leveälahkeiset housut) sekä jo, elikkä keppi, ja bokken, puinen miekka. Kurssin vetäjät neuvovat välineiden hankinnassa kurssin aikana.

Lisätietoja antavat

Timo Reenpää timo.reenpaa(rengas-a)welho.com
Mikko Lehmusvyöry mikko(rengas-a)jodo.fi

Katso jodo.fi — Siellä on tietoa jodo-tapahtumista ja lisää jodo-tietoa.
Katso artikkeli: http://fi.wikipedia.org/wiki/Jodo
Katso pieni jodovideo.

takaisin alkuun

Tankendo

Tankendoa ei vielä harjoitella vakituisesti Suomessa. Laji esiteltiin ensikertaa maaliskuussa 2008 kun Kon sensei vieraili maassamme Takeda sensein delegaation mukana. Samassa yhteydessä lajia esiteltiin myös Virossa ja Latviassa. Lajin herättämän kiinnostuksen vuoksi järjestetään Helsingissä leiri 29.-31.8.2008. Leirin jälkeen tutkaillaan mahdollisuuksia lajin jatkolle Suomessa.

Tankendon historia

Samurait kantoivat kahta miekkaa. Niistä lyhyempää kutsuttiin wakizashiksi tai kodachiksi.

Tankendo on budo-laji, joka perustuu lyhyen miekan (kodachin) tekniikoihin ja henkeen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen erityisesti Toyaman sotilaskoulussa tutkittiin lyhyen miekan tekniikoita ja käyttöä. Nykyisen muotonsa tankendon katsotaan saaneen vuonna 1921, jolloin lajin tekniikat koottiin kata-sarjaksi.

Japanilaisessa miekkailuperinteessä lyhyenmiekan käyttöön ovat merkittävästi vaikuttaneet tunnetun Chujo-ryu koulukunnan kodachi-tekniikat, erityisessä asemassa ovat siihen liittyvän Toda-ryun kodachi-tekniikat. Moderniin budoon ovat jääneet jäljelle myös vuonna 1912 koottujen Japanin Kendoliiton katojen kolme kodachi-kataa.

Japanin Jukendo-liitto* (Zen Nihon Jukendo Renmei) otti tankendon ohjelmaansa vuonna 1978. Jukendo-liitto alkoi opettaa ja levittää tankendoa, samalla sille luotiin taso- eli dan-järjestelmä. Shogo-arvot: renshi, kyoshi ja hanshi otettiin käyttöön vuonna 1982.

Tankendo on paljon velkaa suuremmalle jukendolle. Tankendon erityinen luonne on johtanut siihen, että se tänä päivänä tunnetaan entistä paremmin itsenäisenä jukendosta riippumattomana lajina vaikka sitä edelleen harjoitellaan Jukendo-liiton alaisuudessa. Harjoittelultaan tankendo muistuttaa paljolti kendoa.

* Jukendo = pistintaistelu

takaisin alkuun

Atarashii Naginatado

Atarashii naginata eli "uusi naginata" on japanilainen budolaji, jossa harjoitellaan ja kilpaillaan naginata-nimisellä japanilaisella peitsiaseella. Harjoitteluun kuuluvat sekä täysikontaktiharjoittelu, että ottelu suojavarustein harjoittelunaginatalla, jossa on bambusäleistä koottu "terä". Tämä mahdollistaa turvallisen harjoittelun ilman suurta loukkaantumisvaaraa. Atarashii naginataan kuuluu myös muodollinen kata, joka suoritetaan parikatasarjana puisella kata-naginatalla.

Atarashii naginatadota ei vielä harjoitella vakituisesti Suomessa. Maaliskuussa 2009 käynnistettyä pilottikokeilua vetää Jukka Paasonen ja harjoituksiin ovat tervetulleita kaikki Suomen kendoliiton jäsenseurojen jäsenet lajitaustasta riippumatta. Myös uusia harrastajia otetaan mukaan. Harjoituksissa tutustutaan perusteisiin ja jatko riippuu kiinnostuneiden määrästä. Naginatan hinta seuramme kautta on 75 €. Lue lisää Atarashii Naginatasta Wikipediasta.

Katso syksyn 2009 peruskurssintiedot täältä.

Paljon lisätietoa ja mm. naginatan perusteita oppaan muodossa löytyy Belgian naginataliiton sivuilta.

Kysymyksiin vastaa Jukka Paasonen (jukka.paasonen (rengas-a) kobudo.fi)

takaisin alkuun